Neuvolalääkärillä

Perjantaina oli raskauden toinen ja näillä näkymin viimeinen neuvolalääkärikäynti.
Odotin kovasti tietoa siitä, ovatko supistelut alkaneet valmistella kohdunsuuta jo synnytystä varten ja onko muuten kaikki normaalisti.

No, normaali taisi olla päivän sana, sillä lähes kaikessa mitä tutkittiin asiat olivat viikkoihin nähden normaalisti. Kohdunsuu oli lyhentynyt ja pehmentynyt hieman, mutta 2cm sitä vielä oli jäljellä, eikä avautumista ollut tapahtunut. Vauva oli raivotarjonnassa (Vihaan muuten sanaa "raivotarjonta", jotenkin puistattavan kuuloinen. Menee samaan kastiin inhokkini "masuasukki" kanssa.) ja laskeutunut jo mestoille, mutta ei vielä kiinnittynyt. Jäätävät juilinnat alavatsalla johtuvat varmaan tästä laskeutumisesta. Vielä ei siis synnytys ole käsillä, mutta asiat kuitenkin etenevät oikeaan suuntaan.
Kokoarviota emme vieläkään bebestä saaneet, tämä harmittaa hieman, vaikka ei mikään välttämättömyys olekaan. Yritin lääkäriltä jotakin veikkausta udella, mutta ainoa mitä sain irti oli se, että aika normaalin kokoiselta vaikuttaa. Toivotaan näin.
Sf-mitta oli kyllä hieman alakanttiin tällä kertaa, mutta lääkäri mittasi sen todella pikaisesti ja täysin eri kohdasta kuin terkkarimme, joten tällä en rupea päätäni vaivaamaan.

Omat arvoni olivat jälleen hyvät, mutta tämä turvotus saa minut kohta hulluksi! Painoni oli noussut alle kahdessa viikossa melkein kaksi kiloa. Ihan järkyttävä määrä nestettä kropassa, eikä helpotusta tule millään keinolla. Pahenee vaan! Jouni jo muutama ilta sitten nauroi jaloilleni, jotka turposivat polvista alaspäin ihan muodottomiksi tukeiksi. Itseäni ei paljon naurattanut. Onneksi mikään muu ei viittaa esimerkiksi raskausmyrkytykseen, voisi nimittäin muuten tämä yhtäkkinen turpeus pelästyttää. No, tämä on vaan nyt kestettävä ja toivottava, että viimeistään synnytyksen jälkeen pääsen tästä vaivasta eroon. Ei niinkään painon takia, vaan tämän epämiellyttävän olon.

Huomenna on muuten ensimmäinen virallinen äippälomapäiväni! Vieläkään en tätä ihan sisäistä. Keskiviikkona kävin töissä viemässä avaimet, saikkulaput ym. ja tietysti läksiäispullat työkavereille. Hengailin varmaan pari tuntia työpaikallani pomoni kanssa, kun tuntui niin haikealta lähteä. Vaikka eihän tämä ole kuin väliaikaista.
Sain myös ihania lahjoja ja kukkia kotiin viemisiksi, kiitos näistä työkavereilleni.
Nyt vaan täytyy asennoitua positiivisesti tämän uuden ajanjakson alkuun elämässäni. Yrittää nauttia tästä ajasta ennen Tirrin syntymää, kun voin rentoutua, tehdä omia juttuja, nähdä paljon kavereita ja touhuta varastoon kaikkea kivaa Jounin kanssa. Valmistautua elämäni tärkeimmän työn, äitiyden, alkamiseen.

Masukuvaukset

Tänään koitti kauan odotettu päivä, raskauskuvaukset!
Kuvaukset varattiin jo alkuraskaudessa, sillä halusin ehdottomasti päästä ihailemani kuvaajan kameran eteen. Samalle kuvaajalle olemme varanneet myös newborn-kuvaukset, jotka toteutuvat 5-14 vuorokauden sisällä Tirrin syntymästä.

Kouvolassa vaikuttava Helia Photography on ihastuttanut minut upeilla, herkillä, eteerisillä kuvillaan ja olen niin iloinen, että saamme kauniin muiston tästä elämämme merkittävästä tapahtumasta.
Itse kuvaus meni nopeasti ja kovasta jännityksestä huolimatta tunnelma oli rento ja miellyttävä. Osassa kuvista olimme mieheni kanssa yhdessä ja osa otettiin vain minusta ja masusta. Saimme hyvin ohjeistusta kuinka olla kuvissa, mutta olo ei silti ollut jäykän pönöttävä. Kyllä kuvaajan ammattitaidolla on vaan niin iso merkitys! Nyt on sitten vaikein osuus edessä; täytyisi malttaa odottaa valmiita kuvia!

Sateisesta säästä huolimatta mukavaa iltaa kaikille! Me lähdemme tästä Jounin kanssa ulos syömään, vietämme kuulemma parisuhdepäivää tänään! ;)

Emma

Odottavan aika on pitkä

Miten voikin päivät ja jopa tunnit madella näin? Lasken jo melkein minuutteja laskettuun aikaan ja mitä lähemmäksi päästään, sitä hitaammin aika kuluu. Kuulemma kärsivällisyys ei muutenkaan ole vahvin ominaisuuteni, mutta nyt se on laitettu kyllä toden teolla koetukselle! Tietysti toivon, että Tirri jaksaa vielä kasvaa ainakin kuukauden ajan masussani, mutta olisi ihanaa päästä aikakoneella edes hieman eteenpäin!

Joudun jatkamaan sairaslomaa vielä tulevankin viikon, sillä kivut varsinkin vatsassa ovat lisääntyneet. Pienikin siivoilu ja muu "rehkiminen" aiheuttaa harjoitussupistuksia, jotka onneksi menevät ohi levossa. Lisäksi lähes jatkuva menkkakipumainen jomotus alavatsassa on kiusannut viime päivinä, puhumattakan vihlonnasta alakerrassa. Tämän takia koen nyt järkevämmäksi jäädä suosiolla kotiin, vaikka mammaloman alkuun olisikin ollut enää neljä työvuoroa.
Kivut ja vauvan kova liikkuminen ahtaaksi käyvässä kohdussa ovat aiheuttaneet hyvin huonosti nukuttuja öitä. Päivisin koitan sitten lepäillä ja nukkuakin parhaani mukaan, mutta koska en saa energiaa kunnolla purettua ovat yöuneni huonoja. Ikävä noidankehä, jonka seurauksena en ole oikeastaan mihinkään vuorokauden aikaan pirteä. Väsyttää, haukotuttaa, päätä särkee ja mikään ei oikein huvita.

Tiedän, että tämä on loppuraskauteen kuuluvaa ja ihan normaalia, mutta ei se tieto tästä yhään sen kivempaa tee! Olisi ihanaa olla vielä energinen ja touhuilla kaikenlaista mukavaa, kun äitiysvapaakin alkaa ja aikaa olisi paremmin kuin hyvin. Sen sijaan väsynyt, alakuloinen ja saamaton olo tuntuu vievän kaiken fiiliksen. Varmasti tuolla erittäin masentava ilmakin vaikuttaa tähän.

Nyt vaan täytyy yrittää jollain keinolla hieman tsempata ja koittaa saada iloa näihin päiviin. Fiilistellä lähestyvää joulua, laittaa kotia "vauvantulokuntoon", hypistellä pieniä ihania vaatteita ja lukea kirjoja, joita lainasin juuri vinon pinon. Hyvää mieltä tuo myös ystävien näkeminen, kahvittelu ja pienet happihyppelyt ulkona. Tuleva raskauskuvaus on myös kauan odotettu ja varmasti piristävä juttu! Lupaan kirjoitella ihan oman postauksen kuvauksista ja myös valmiista kuvista, jotka toivottavasti ovat onnistuneita.

Otan myös mielelläni vinkkejä vastaan hyvistä leffoista, sarjoista, kirjoista tai mistä vain keinosta tappaa aikaa! Paitsi virkkaaminen ym. käsityöt, niitä älkää ehdotelko. Voisi nimittäin löytyä sukkapuikko jonkun viattoman sivullisen korvasta, kun kärsimättömällä odottajalla menee silmukat solmuun! ;)

Iloa alkavaan viikkoon!

Emma

Joulufiilistelyä

Rakastan joulua. Tai tarkemmin ajateltuna rakastan osaa jouluun liittyvistä asioista. Kun taas stressi ja ahdistus, liian kiireinen aikataulu, äkäiset ihmiset ruuhkaisissa kaupoissa, Mariah Carey sekä maksalaatikko voisivat puolestani painua ainakin korvatunturille asti!
Joulussa ihaninta on tunnelma. Kynttilät ja ruokien tuoksu. Salaa ennen aattoa paketoidut lahjat, joiden antamista ei malttaisi odottaa. Lumiukko-piirretyn katsominen pyjama päällä  konvehteja napostellen. Uuden lautapelin pelaaminen aamuyöhön asti perheen kesken vähän liian tosissaan. Ja tänä jouluna myös ihana ajatus siitä, että vuoden päästä oma pikku tonttumme on juhlinnassa mukana ja pääsemme luomaan ihan omia perinteitämme pienenä perheenämme.

Tänä vuonna teki mieli aloittaa tämä tunnelmointi poikkeuksellisen aikaisin, johtunee ihanasta lumesta, joka tänne saatiin tekemään talvista ja sitä kautta jouluista fiilistä. Lumi on kyllä muuttunut jo loskaksi ja ulkona näyttää joulun taikamaan sijaan taas ihan perinteiseltä marraskuiselta Suomelta. Mutta ei anneta sen masentaa, ehkä saamme joulukuuksi taas valkoisen maan!
Pidimme viime perjantaina pienimuotoiset pikkujoulut, joissa aluksi piti olla vieraina vain mieheni ja minä, hahah. Päätimme kuitenkin pyytää äitini ja hänen miesystävänsä, sekä veljeni ja hänen tyttöystävänsä mukaan.
Mitään ohjelmaa meillä ei ollut, joimme vuoden ensimmäiset glögit, leivoimme joulutorttuja ja pipareita, joita kaikki saivat koristella, sekä höpöttelimme vain. Musiikista vastasi Led Zeppelin, pidän vain tietyistä joululauluista, enkä halunnut kuluttaa niitä vielä loppuun tässä vaiheessa. Sopi ehkä paremmin porukkaamme.
Oli kyllä kiva ilta, josta jäi moneksi päiväksi hyvä fiilis. Kiitos vielä vieraille!

Nyt voikin seuraavaksi alkaa odottelemaan jouluaattoa! :)

Raskausviikon 34 kuulumisia

Taas tänään alkoi uusi raskausviikko ja h-hetki vain lähenee. Mitä lähemmäs laskettua aikaa tässä mennään, sitä hitaammin aika tuntuu kuluvan. Lasken päiviä samalla tavalla kuin aivan alkuraskudessa, kun odotti että päästään ns. turvallisille vesille. Erona vain se, että silloin toivoin suunnilleen jalat ristissä tyypin pysyvän kyydissä, kun nyt olisin jo ihan valmis synnyttämään. Olo alkaa olemaan jo aika tukala, liikkuminen ja nukkuminen ovat hankalaa ja kokoajan tuntee olevansa erittäin raskaana.

En osaa ainakaan vielä yhtään jännittää tai pelätä synnytystä. Kävimme maanantaina synnytysvalmennuksessa ja siitäkin jäi todella hyvä ja luottavainen fiilis tulevaa koitosta ajatellen. Melkein teki mieli lähteä siltä istumalta hoitamaan tuo homma pois päiväjärjestyksestä! 

Voihan se olla, että ajan kuluessa saadaan vielä pelko tiukasti persuksiin, mutta jotenkin vaikea edes jännittää, kun ei tiedä mitä odottaa. Luotan omaan kehooni, onhan synnytys kuitenkin yksi asia jota varten se on luotu. Myös sairaalahenkilökuntaa kohtaan on vahva luotto, meillä on niin rautaisia ammattilaisia apunamme, että turha liikaa jännittää tai suunnitella asioita etukäteen. Toki on paljon asioita, jotka voivat mennä pieleen, mutta niitä mietitään vasta sitten jos niin kurjasti käy.

Äitiysloman alkuun ei ole enää pitkä aika, pe 25.11. on viimeinen työpäiväni. Jos nyt ensi viikoksi töihin vielä kykenen menemään. Jouduin nimittäin eilen lähtemään kesken päivää töistä pois inhottavan supistelun, sekä alaselän kipuilun takia. Levolla onneksi vaivat helpottavat, mutta seisomatyö alkaa selvästi olemaan hieman hankalaa. Loppuviikon sain sairaslomaa, ensi viikoksi olisin myös jo saanut, mutta haluan vielä yrittää pärjätä viimeisen viikon hommissa.

 Vielä hankalampaa tämä on myöntää itselleni, sillä nytkin olo on henkisesti niin surkea, tunnen itseni laiskaksi lusmuilijaksi, vaikka järki yrittää sanoa, ettei se tietenkään ole totta! Nyt täytyy laittaa oma, sekä vauvan hyvinvointi etusijalle ja tukahduttaa nuo typerät ajatukset. Tämä on vaan niin turhauttavaa, varmaan hormonit tuovat vielä oman lisänsä tähän alakuloisuuteen. Pitää keksiä jotain mukavaa tekemistä aikani kuluksi ja yrittää myös nauttia kun voin vaan lepäillä ja ottaa rennosti, beben synnyttyä sitä tuskin tulee liikaa harrastettua. 

Muuten raskaus etenee hyvin ja normaalisti, neuvolassa tuli taas käytyä eikä mitään erityistä taaskaan ilmennyt. Hb on edelleen loistava, joka on minulle, entiselle aneemikolle todella outoa. Painoa on kertynyt rapiat 8kg, verenpaine on hyvä ja vauvakin jo hienosti pää alhaalla oikeilla huudeilla. Turvotusta on kyllä aika reilusti, mutta kuulemma ihan normaalia vielä. Maha edelleen pienehkö, mutta kyllä se itsestä ainakin ihan riittävän suurelta tuntuu, eikä terkkakaan siitä huolissaan ollut. Ensi viikolla on neuvolalääkärin vastaanotto, jossa toivottavasti saisimme jotain kokoarviota vauvasta. Kuitenkin pienestä masusta huolimatta sisälläni lymyää joku jäätävän kokoinen mörssärivauva, apua! 

Nyt rupean tekemään lounasta ja keksimään millä saan ajan kulumaan, mukavaa viikkoa kaikille! 

Emma

Kun raskaus päättyy

Vaikka raskauteni on ollut pääasiassa helppo, eikä minusta ole tuntunut siltä, että olisin joutunut kauheasti rajoittaa elämääni, niin on silti muutamia asioita joista vain haaveilen nyt. Ajattelinkin tehdä  listan asioista, joita haluan tehdä kun en enää ole raskaana. Saa nähdä, tuntuvatko ne silloin kovin tärkeiltä, mutta aina saa haaveilla, eikö?

Kun raskaus päättyy, haluan...:

• Nukkua vatsallani ja ylipäätään nukkua juuri niissä asennoissa kun huvittaa, ilman että täytyy viritellä tyynyt pään alle, jalkojen väliin ja kainaloon täysin optimaalisesti mukavuuden saavuttamiseksi. Myös yöllä kääntyminen ilman kauheaa ähinää ja kömpelöä rämpimistä kelpaa!
• Käydä juoksulenkillä niin, että askel on taas kevyt eikä rakkoa painava bebe saa aikaan kestopissahätää. 
• Muutenkin treenata täysiä, rääkätä itseäni äärirajoille asti ilman, että täytyy raskauden takia miettiä mitä uskaltaa tehdä. Tiedostan, että tämä ei tule tapahtumaan kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta ennemmin tai myöhemmin kaipaan kunnon rääkkiä. Tähän voisin lisätä myös niiden lajien harrastamisen, jotka nyt ovat jääneet, kuten esimerkiksi kiipely. 
• Syödä kaikkia ihania juustoja, jotka nyt ovat kiellettyjen listalla, vetää erittäin mediumia pihviä hyvällä omallatunnolla ja huuhdella nämä alas parilla punaviinilasillisella. Ahh... 
• Käyttää korkokenkiä toivottavasti näyttämättä enää vaappuvalta vanupuikolta. Toivon myös tämän jalkojen(lue:kokovartalo) turvotuksen hieman hellittävän, sillä muuten menee korkkarit kyllä kiertoon!
• Ostaa istuvia vaatteita, mitkä näyttävät kivalta päälläni. Korkeavyötäröiset farkut ensimmäisenä ostoslistalla. Muutenkin olisi ihanaa tuntea itsensä kauniiksi ja solakaksi, kun nyt peilikuvani muistuttaa lähinnä muumia. 
• Pystyä itse huolehtimaan tietyistä kauneudenhoitoon liittyvistä hommista, kuten varpaankynsien lakkaus, sekä sheivaus paikasta jos toisestakin. Toisaalta nyt olen kouluttanut Jounia näihin tehtäviin, joten miksi valittaa home spa-palveluista! ;)

Luultavasti tulen ikävöimään ihanaa masuani ja raskaana olemista, mutta nyt ainakin tämän listan asiat tuntuvat erittäin houkuttelevilta. Onneksi jäljellä enää loppukiri, alle kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Jaksaa, jaksaa!

Kivaa sunnuntaita kaikille!
Emma