Parisuhde

Meillä oli tänään toinen kerta perhevalmennusta, aiheena oli parisuhde ja vanhemmuus. Vaikka aika silmiä pyöritellen ja naureskellen asennoiduimme tähän parituntiseen, niin tosiasiassa juurikin nuo teemat ovat olleet viimeaikoina tapetilla niin yhteisissä keskusteluissamme, kuin ihan oman pääkopan sisälläkin. Vauvan tulo on herättänyt miettimään monia asioita uudelta kantilta.

Meidän parisuhteemme on lapsemme koti, arkemme hänen lapsuutensa. Hieman jopa kuumottava ajatus, kuinka suuressa vastuussa tulemme olemaan pienen ihmisen muistojen luomisessa, sekä naisen ja miehen mallina olemisessa. Meidän esimerkkimme kautta hän oppii tunteiden ilmaisua, kuinka riidellään ja sovitan, miten kommunikoidaan. Kuinka perhe ylipäätään toimii.

Olemme Jounin kanssa vielä suhteellisen tuore pari. Kun bebe syntyy, olemme olleet yhdessä vasta noin puolitoista vuotta. Emme ole muutenkaan kovin hissukseen edenneet, joten tämä kyllä sopii kuvaan. Kuukauden seurustelun jälkeen irtisanoin silloisen kämppäni eri kaupungissa ja muutin kissojeni kanssa Jounin luokse. Siitä noin kuukausi-pari, niin annoimme vauvalle luvan tulla. Hetken aikaa häntä odottelimme, mutta alusta asti molemmille on ollut selvää, että haluamme yhdessä perheen.
Emme ole itse pelänneet tätä vauhtia, sillä haluamme sitoutua toisiimme loppuelämämme ajaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhtään ei jännittäisi miten kaikki tulee menemään. Välillä pelottaa ihan helvetisti. Pelottaa mitä meille käy kun vauva-arki alkaa kaikkine haasteineen. Pelottaa, että kiirehdimmekö liikaa kaiken suhteen. Pelottaa, että kestääkö rakkautemme kaiken tulevan. Mutta kun pahin pelko iskee persuksiin, niin täytyy vain muistaa luottaa. Tulevaa ei voi ennustaa, mutta hyppäsimme suoraan syvään veteen nimen omaan yhdessä ja yhdessä haluamme kaikesta selvitä. Me vastaan maailma, pieni kakkapylly vielä kohta jengissä mukana.

Nopea eteneminen, kymmenen vuoden ikäero sekä yleiset ennakkoluulot meistä ihmisinä ovat kirvoittaneet paljon epäilyjä ja kritiikkiä suhdettamme kohtaan. Enkä tavallaan ihmettele, tietysti muut näkevät tässä ne vaaran paikat ja riskit, epäilevät ehkä motiivejamme. Ja onhan meillä toki omat kipupisteemme. Samaan aikaan opettelimme vasta toisiamme, kun saimme tiedon, että meistä tulee vanhempia. Tästä seurasi paljon yhteentörmäyksiä, riitoja, itkua, rajojen hakemista ja kulmien hiomista. Mutta tämä meidän piti käydä läpi, jotta löysimme taas yhteisen sävelen. Nyt tuntuu, että olemme yhdessä vahvempia ja varmempia kuin koskaan. Rakkaus on vaan syventynyt, luottamus toiseen kasvanut ja ennen kaikkea palava halu yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen on molemmilla vahvistunut entisestään. Sillä perhe on se yhteinen unelma meille, jonka vuoksi välillä täytyy taistella.

Millaisessa perheessä haluan tulevan lapseni kasvavan?
Ennen kaikkea turvallisessa.
Haluan hänen oppivan, että pitää puhua ja pussata, mielummin liikaa, kuin liian vähän. Välillä täytyy riidellä ja kiroilla, mutta nukkumaan ei saa mennä ennen kuin sovinto on tehty.
Täydellisyyteen ei tarvitse tähdätä.
Rakastetaan, uskalletaan, eletään. Siinä ehkä ne tärkeimmät.




Emma

Suorittaja-odottaja?

Tänään lähti käyntiin raskausviikko 30+0! Ihan älytöntä, kuinka nopeasti aika menee. Enää 10 viikkoa laskettuun aikaan ja reilu 4 viikkoa äitiysvapaan alkuun.

Viime viikot ovat olleet todella kiireisiä ja hieman stressaavia. Töitä on riittänyt ja niiden lisäksi melkein joka päivä on ollut muutakin sovittua menoa. Kivoja juttuja, kuten kavereiden näkemistä, treenaamista, leffassa käyntiä, synttäreitä yms., mutta oloni on jotenkin aivan uupunut. Tähän asti olen ollut täynnä energiaa, joten tämä tuli aika puskista. Varmasti raskaus alkaa hieman verottamaan, eikä harmaa ja kalsea keli ainakaan auta asiaa.
Väsymyksestä johtuen olen ollut hieman mieli maassa ja kovin herkällä tuulella. Hellyyden tarve on jatkuva ja itku herkässä. Töissä en osaa oikein hellittää ja välillä rehkimisestä on seurannut ikävän tuntuisia supistuksia, sekä kipuja alaselkään. Nukun onneksi vielä pääsääntöisesti erittäin hyvin, vaikka suonenvedot ovatkin yrittäneet häiritä uniani. Silti tuntuu, ettei nyt mikään määrä unta riitä, kun päivät ovat yhtä haipakkaa.

Tiedän, että minulla olisi nyt hyvä syy hieman rauhoittua, mutta päähäni on pinttynyt ajatus siitä, kuinka haluan pärjätä, enkä käyttää raskautta tekosyynä olla tekemättä asioita, vaikka välillä se olisi ihan viisasta. Haluan pystyä tekemään kaiken, kyetä samoihin asioihin kuin muutkin ja olla se reipas joka ei valita. Monella tapaa se onkin niin, mutta välillä tekisi mieli vaan heittäytyä maahan, pillittää kuin pieni lapsi ja olla muiden hoidettavana ja paapottavana.
Viime viikolla pelästyin myös hieman, kun tajusin vauvan olleen erittäin vaisu muutaman päivän ajan. Tai siis tajusin, että olen ollut niin kiireinen, että en kunnolla edes muistanut milloin olen tuntenut liikkeitä kunnolla. Onneksi liikelaskennalla tarvittava määrä tuli helposti täyteen ja poju on taas reipastunut kovasti, joten sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Mutta mieleen jäi kytemään ajatus, kuin paska ja itsekäs äiti olen syntymättömälle lapselleni. Suoritan raskautta niin tohinalla, että en ehdi pysähtyä nauttimaan siitä, saati huomaamaan beben mahdollista ahdinkoa. Miten minusta voi ikinä tulla hyvää äitiä hänelle, jos jo nyt omat kiireet menevät edelle.

Onneksi Jouni osaa puhua järkeä päähäni, eikä tuo enää minua samalla tavalla piinaa, kuin muutama päivä sitten. Myös pari löhöilypäivää on auttanut kummasti, pirteänä ja levänneenä mielikin pysyy hyvänä. Tämä kuitenkin herätti tajuamaan sen, että kehoni ja mieleni käyvät läpi isoja muutoksia, jotka vaativat paljon energiaa. Itsestä huolehtiminen ja lepääminen eivät tee minusta laiskaa luuseria, itseasiassa se on palvelus niin minulle kuin vauvallekin. Täysin sängyn pohjalle en todellakaan aio jäädä, mutta rennompi asenne ja ansaitut löhöilypäivät tulevat nyt jäädäkseen. Näin pystyn nauttimaan myös tohinasta ja menoista paremmin, kun tasapaino pysyy yllä.

Jäisestä ilmasta huolimatta mukavaa viikkoa kaikille! :)
Emma

Mökkikauden päättäjäiset

Vietimme viikonlopun mieheni kanssa äitini kesämökillä. Tämä oli täysin Jounin idea, mutta täytyy kyllä sanoa, että pieni irtiotto teki niin hyvää! Nautimme vain olemisesta, hyvästä ruuasta, ulkoilusta ja toisistamme. Takka oli päällä aamusta iltaan ja villasukat pysyivät jalassa melkein kotiin asti. Pieni kylmyys ja ankeus tekivät reissusta oikeastaan aika romanttisen, sillä lämpimin paikka oli tietysti toisen kainalossa viltti tiukasti ympärillä takkatulen loisteessa.

Syömisen, saunomisen ja löhöilyn lisäksi teimme myös pienen retken Isosuon kansallispuistoon. Vaikka syksy onkin jo pitkällä, oli suolla kyllä upean näköistä. Karun kaunista maastoa ihastelimme muutaman kilometrin mittaisen luontopolun verran, joka kuljettiin pitkospuilla ja kävimme myös näköalatornilla. Lintubongarit antoivat meidän katsoa kiikareistaan heidän löytämäänsä maakotkaa. Ainakin luulen, että se ruskea pläntti, jonka satojen metrien päässä puun latvassa näin oli kotka. Tuskin siis uutta harrastusta löysin, mutta muuten oli oikein kiva käydä pitkästä aikaa tuolla suolla ja Jounikin pääsi sinne ensimmäistä kertaa.

Tämä jäikin nyt vuoden viimeiseksi mökkireissuksi meidän osaltamme. Ensi kesänä mukanamme on ihan uusi pieni mökkeilijä, joten seuraavaa käyntiä odotamme ekstrapaljon. Tietysti vauva ei vielä paljon pysty touhuilemaan, mutta pikkuhiljaa kun kasvaa, niin varmasti tuosta paikasta tulee hänelle mieluinen. Ainakin näin toivomme.

Tässä hieman kuvasaldoa viikonlopulta.

Ihanaa alkanutta viikkoa! :)

Emma

Viimeinen kolmannes

Eilen lähti käyntiin raskauden viimeinen kolmannes, ihan järkyttävää! Siis se, kuinka loppumetreillä tässä ollaan.
Töitäkin jäljellä enää 6 viikkoa ja jotenkin tuntuu, että en nyt mitenkään malttaisi jäädä sieltä pois. Raskaus ei ole vielä vaikuttanut töissä jaksamiseen, vaikka päivät olen jaloillani ja kiirettä pitää lähes koko ajan. Nautin niin kovasti siitä mitä teen, eikä hektinen meininki tiettyyn pisteeseen asti haittaa itseäni. Sain vielä juuri kauan haluamani ylennyksen, joten senkin takia intoa ja draivia nyt riittäisi. Tuntuisi helpommalta jäädä mammalomalle, jos olo olisi oikeasti jo nuutunut ja kroppa huutaisi lepoa. Mutta itseäni enemmänkin ahdistaa kaikki se luppoaika yksin kotona, varsinkin siis ennen beben syntymää. Varmasti vauva tuo sitten sisältöä päiviin ja pitää minut kiireisenä, mutta aika ennen sitä tuntuu niin hiton pitkältä ja tylsältä. Tietysti loppuraskaudessa kuusi viikkoa on pitkä aika ja oloni voi muuttua merkittävästi ennen mammista.

Vaikka kotiin jääminen ahdistaakin, niin tietysti vauvan syntymää odotan ihan malttamattomana. Haluaisin kovasti jo tavata tämän mahassa möyrivän tyypin ja päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Hieman myös kauhistuttaa, että millainen villikko sieltä pelmahtaa, sillä jatkuvasta jumppaamisesta päätellen tämä kaveri ei ole mikään rauhallisin mahdollinen. Ilmeisesti tässä vaiheessa vauvan temperamentti alkaa jo muotoutumaan ja juuri liikkeistä sekä rytmeistä voi päätellä paljon. Meillä tullaan siis riehumaan tammikuusta lähtien jatkuvalla syötöllä. Olisihan se rauhallinen lapsi ollut aika yllätys, sillä minut ja mieheni tuntien meidän yhdistelmämme ei voi olla kuin hulivili.

Nämä hulivilit lähtevätkin viikonlopuksi mökille, ihanaa! Meillä on ihan kesäasuttava mökki, joten tämä on luultavasti vuoden viimeinen reissu sinne. Molemmilla on ollut aika kiireistä viimeaikoina, joten ihanaa saada viettää viikonloppu ihan kahdestaan eräjormaillen. Minulla on vielä huomenna luultavasti aika raskas päivä, sillä vietämme mummuni hautajaisia. Tämänkin vuoksi tekee varmaan erittäin hyvää päästä pariksi päiväksi pois ihmisviliästä nauttimaan luonnosta ja vain rauhoittumaan.

Nyt alan tekemään aamupalaa ja sen jälkeen lenkkitreffit kutsuvat, illaksi vielä töihin. Ei tässä ehdi tylsistymään!
Tein muuten blogille omat Facebook-sivut, joiden kautta saat helposti tiedon uusista postauksista. Sivupalkista pääset suoraan Facebook-painikkeesta sivulleni. Samoin instagram-, sekä blogit.fi-painikkeet löytyvät sivupalkista, tervetuloa seuraamaan! :)


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Emma

Mutsi treenaa

Lapsuudesta asti urheilu on kuulunut elämääni vahvasti. Lajit ovat vaihdelleet ja innostus aaltoillut, mutta jossakin muodossa olen aina liikkunut. 

Aikuisiällä kiinnostus hyvinvointia kohtaan kasvoi ja olenkin opiskellut hyvinvointivalmentajaksi, sekä kuntosalivalmentajaksi ihan omaksi ilokseni. Personal trainer-opinnot aloitin myös, mutta ne jäivät toistaiseksi kesken. Saa nähdä jos vaikka mammaloman aikana ehtisin saada nekin paperit hommattua. 

Koska minulla on vahva pohja aktiivisen liikunnan parissa en ole kokenut, että raskaus jotenkin rajoittaisi sen harrastamista. Enemmänkin näen sen lisämotivaattorina itsestäni huolehtimiselle. Kun minä voin hyvin, niin vauvakin voi. Pitämällä itseni kunnossa raskausaikana lisään jaksamistani arjessa ja töissä. Tämän lisäksi kroppani on ottanut raskauden tuomat muutokset vastaan hyvin, kun kehoa tukevat lihakset ovat kunnossa ja suonissa virtaa happirikas veri. On myös todettu, että aktiivisesti liikkuvat naiset toipuvat synnytyksestä helpommin ja nopeammin, sekä jaksavat vauva-arkea paremmin, kuin täysin epäaktiiviset äidit. 

Avain-asemassa raskusajan liikunnassa ovat turvalliset liikuntamuodot, sekä oman kehon viestien kuuntelu. Järkikin sanoo, että lajit joissa riskit esimerkiksi iskuihin tai putoamisiin ovat olemassa kannattaa jättää suosiolla tauolle. Omalla kohdallani se tarkoittaa satunnaisesta seinäkiipeilystä ja nyrkkeilystä luopumista odotuksen ajaksi. 

Samoin itselleen epämukavien tai kivuliaiden lajien tai liikkeiden kohdalla kannattaa miettiä korvaavia vaihtoehtoja. Jos esimerkiksi juoksulenkit eivät enää tunnu hyvältä, voi kokeilla vaikka uimista. Kuntosalilla selinmakuulla tehtävät liikkeet voi korvata muilla variaatioilla ja suorien vatsalihasten treenaamisen toki jättää kokonaan myöhemmäksi. Pääasia, että löytää ne itselleen sopivat tavat liikkua, eikä ensimmäisen kolotuksen kohdalla jätä liikuntaa kokonaan pois. Jos kärsii kovista kivuista tai supistusherkkyydestä, voi apu löytyä lempeistä joogamuodoista, sekä rauhallisesta kävelystä. Kaikki kuitenkin itseä, sekä mahdollisia lääkärin ohjeita kuunnellen!

Miten olen sitten itse treenannut raskausaikana? Alkuraskauden väsymyksen läpikin olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla noin 3-4 kertaa viikossa. Tällä hetkellä ohjelmani on kolmijakoinen, yhtenä päivänä treenaan jalat+pakarat, toisena selän+hauikset ja kolmas treeni on rinta+olkapää+ojentaja. Tämän lisäksi käyn noin kerran viikossa juoksuportailla tekemässä n.45min intervallitreenin ja yritän vielä ainakin yhden hölkkälenkin mahduttaa viikkooni. Huolehdin myös, että saan joka päivä kasaan suositellut 10000 askelta askelmittariini, tämä määrä tulee onneksi helposti jo ihan töiden ja hyötyliikunnan avulla. 

Urheiluni on tällä hetkellä kuntoa ylläpitävää. Salilla uusia ennätyksiä ei rikota, eikä maksimipainoja edes kokeilla. Hölkkävauhti on rauhallinen, pääasia että tulee oltua ulkona ja hieman hikeä pintaan. Olen itselleni armollinen, hyvä ravinto ja riittävä uni ovat asioita, joista en mielellään tingi. Kovasti kuitenkin toivon, että pystyisin vielä mahdollisimman pitkään treenaamaan, niin kehon, kuin jaksamisen sekä pääkopan takia. 

Toivoisin, että neuvolassa kannustettaisiin ja rohkaistaisiin odottavia äitejä urheilun pariin paljon nykyistä enemmän. Olen itse huomannut, että odottajien sekä muiden ihmisten keskuudessa on raskausajan liikuntaa kohtaan paljon ennakkoluuloja, sekä turhia pelkoja. Tietoisuutta lisäämällä saataisiin mammat liikkeelle, joka vaikuttaisi varmasti erittäin suotuisasti heidän terveyteensä. Hyvät liikuntatottumukset myös "periytyvät" perheen pienimmille, mikäs sen parempi kannustin kuin oman lapsen hyvinvoinnin takaaminen alusta asti. 

Reipasta viikonloppua kaikille! :)

Emma 

Hankintoja vauvalle

Aloitimme vauvan tarvikkeiden haalimisen jo aika varhaisessa vaiheessa. Aluksi ostelimme pääasiassa vaatteita, joiden kanssa meinasi homma lähteä aivan lapasesta, ennen kuin tajusin hillitä itseäni hieman. Kesäloman reissuilta etsimme aina Tirrille tuliaisia, söpöjä, mutta vähemmän tarpeellisia juttuja. Myös osa tärkeimmistä ja isommista tarvikkeista alkaa olla hommattuna, kuten vaunut sekä pinnasänky(odottaa vain maalausta).

Aikaahan tässä on vielä hyvin, laskettuun päivään aikalailla tasan 3 kuukautta. Eli puuttuvia asioita ehtii ostella kaikessa rauhassa. En muutenkaan halua hukuttaa pienehköä asuntoamme tavaraan ennen kuin on pakko.
Yritämme tarkoituksella selvitä mahdollisimman vähällä rekvisiitalla, ostamme alkuun vain välttämättömimmät vauvan hoitoon liittyvät tarvikkeet ja täydennämme repertuaaria sitten tarpeen vaatiessa. Uskon, että loppujen lopuksi aika vähällä sitä selviää. Vauvat ja äidit ovat erilaisia, joten osa tavaroista kannattaa hankkia vasta synnytyksen jälkeen, kun todelliset tarpeet tietää.

Päätimme mieheni kanssa ottaa äitiysavustuksen rahana, vaikka toki pakkaus olisi ollut arvokkaampi kuin saamamme summa. Tähän päädyimme juurikin siksi, että emme halua meille turhia asioita nurkkiin pyörimään. Mielummin ostamme itse juuri niitä puuttuvia, ehdottoman tarpeellisia tavaroita.
 Niin ihana asia, kuin äitiyspakkaus onkin, niin esimerkiksi siinä olevat vaatteet eivät vain miellytä silmää sitten yhtään. Vaatepuoli meillä muutenkin on jo aikalailla kunnossa, samoin toppahaalarit, makuupussit ym tekstiilit.

Kävimme perjantaina kuluttamassa äitiysavustusta hieman Ikeassa. Mukaan tarttui pyllypyyhkeitä, petivaatteita, harsoja, reunapehmuste pinnasänkyyn sekä viltti. Tekisi jo kovasti mieli pedata pikkuisen sänky valmiiksi odottamaan, niin suloisia juttuja löysimme. Vielä toinen reissu täytyy Ikeaan tehdä, jätimme esimerkiksi kylpyammeen ostamatta tilanpuutteen takia.
Mieheni onneksi olen erittäin nopea ja tehokas Ikea-shoppailija, yleensä meillä menee noin puoli tuntia kun olemme jo kassien kanssa ulkona. Tästä syystä en usko, että kovin monella hodarilla joudun häntä lahjomaan, jos vielä useampikin käynti tarvisi tehdä.

Muita meiltä vielä puuttuvia asioita:

• Turvakaukalo (tämä meille ollaan ostamassa lahjaksi, pitäisi vaan jossain vaiheessa ehtiä kaupoille)
• Koliikkituttipullot
• Amme
• Vaipat
• Rintapumppu
• Kantoreppu, käytettynä yritämme metsästää
• Tumppuja, lisää harsoja, lakanoita ym tekstiilejä
• Vakuutus vauvalle

Varmasti muitakin asioita listalle vielä tulee, mutta onneksi hankinnat ovat enää aika pieniä. Aion myös edelleen hyödyntää kirpputorien tarjontaa, sekä mammakavereitani, joilta olen saanut käytettynä leluja, vaatteita ym.
Voi myös olla, että jotain todella oleellista olemme aivan unohtaneet, mutta kunhan vauvalle on vaatteet päälle, vaippa housuihin ja tissi suuhun, niin eiköhän me hengissä selvitä!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Emma