Raskausajan ruokavalioni

"Raskaus, mikä ihana tekosyy herkutella, olla mielihalujen vietävissä ja syödä kahden edestä." Näin harmillisen moni kanssaodottaja tuntuu ajattelevan. Suosittelisin kuitenkin hieman himmailemaan, mikäli nuutunut olo ja kymmenet ylimääräiset raskauskilot eivät innosta.

Itse en voi sanoa, että raskausaikana ruokavalioni olisi täydellisen puhdas ja terveellinen. Välillä lautaselle eksyy annos pastaa, enkä useinkaan kuule itseni kieltäytyvän kavereiden kesken nautituista pullakahveista. Tämän olen sallinut itselleni, sillä pääasiassa syön suhteellisen siististi.
Kun syömisistä 80-90% koostuu terveellisestä, ravitsevasta ja ravintorikkaasta ruuasta, niin pienet herkuttelut ovat enemmänkin kuin sallittuja.

Varsinkin näin raskausaikana terveellisistä aterioista saatu hyvä olo ja energia motivoivat minua pysymään kaidalla tiellä. Jaksan paremmin töissä, treenit maistuvat ja mieli pysyy positiiisena. Tämä kaikki on eduksi myös sisälläni kasvavalle bebelle. Vauva saa ravintonsa minun syömistäni ruuista, joten miksi haluaisin muuta, kuin parasta mahdollista hänen kasvulleen ja kehitykselleen?

Raskaus ei ole juurikaan muuttanut tapaani syödä. Tietysti neuvolan ohjeissa kielletyt ruuat olen jättänyt aikalailla pois tai ainakin minimiin, mutta en koe tehneeni kovin suuria uhrauksia. Kalorintarve on lisääntynyt sen verran vähän, että en varsinaisesti ole pyrkinyt lisäämään ruokaa. Syön kun nälättää, enkä päästä ateriavälejä liian pitkiksi. Missään nimessä raskaus ei ole oikea aika vetää liian tiukalla dieetillä, se ei ole eduksi äidille tai kasvavalle lapselle.

Mitä sitten syön? Päivittäin tulee mutusteltua monipuolisesti kasviksia, kotimaisia marjoja, hedelmiä, kanaa/kalaa, viljatuotteina kauraa puuron muodossa tai kvinoaa, pähkinöitä, sekä satunnaisia annoksia maitotuotteita, kuten luonnonjogurttia. Hiilareita, proteiinia, hyviä rasvoja. Huolehdin myös, että juon tarpeeksi vettä pitkin päivää, jotta kuitupitoinen ruoka ei jymähdä suolistoon.
Ainoa miinus aiempaan ruokavaliooni on oikeastaan ns. superfoodien jättäminen pois. Näitä erikoisempia jauheita on tutkittu sen verran vähän, että on turvallisempaa jättää macat ja spirulinat myöhempää käyttöä varten.

Suosittelisin kaikille ihmisille, mutta varsinkin odottaville äideille terveellistä ruokavaliota, jonka osana on toki myös satunnaiset herkut. Raskausajan vaivat, kuten oudot mielihalut, ummetus, nuutunut olo sekä turvotus voivat helpottaa, kun keho saa tarpeeksi ravinteita. Myös synnytyksen jälkeen palautuminen, sekä yleinen jaksaminen on varmasti parempaa, kun pohja hyviin elämäntapoihin on jo rakennettu viimeistään raskausaikana. Hyvä ruoka, parempi mieli! ;)

Pirteää alkanutta viikkoa!
Emma

25+0 ja liian helppo raskaus

Taas uusi raskausviikko lähti käyntiin. Jotenkin niin vaikea sisäistää, että tässä mennään jo 26 viikossa ja kohta onkin jo viimeinen kolmannes käynnissä. Vaikka tavallaan tuntuu ikuisuudelta tämä odotus, niin pakko kyllä myöntää, että nyt aika on mennyt kuin siivillä. 

Minulla on ollut alusta asti erittäin helppo raskaus. Hävettää meilkein myöntää, miten normaalilta ja hyvältä minusta on tuntunut. Toki aluksi väsytti kovasti ja mielialat heittelivät ihan hormonaalisista syistä, sekä uuden elämäntilanteen takia. Mutta pahoinvointia, särkyjä ja kolotuksia ei ole ollut nimeksikään. 

Tästä tietysti tein kauhean ongelman ensimmäisillä viikoilla, en voinut mitenkään olla oikeasti raskaana tai vauvalla kaikki hyvin, kun minusta ei tuntunut mitenkään pahalta. Ilman kärsimystä kaikki ei vaan voinut mielestäni olla hyvin. 

Ensimmäiseen ultrakäyntiin asti kesti tätä jännitystä ja stressiä, kunnes sain vihdoin omin silmin nähdä, että sisälläni kasvaa pieni ihmisen alku. Ja huh, miten helpottavalta se tuntuikaan! 

Tämän oireettomuuden lisäksi raskaus on alkanut näkymään kunnolla vasta viime viikkojen aikana. Vatsani pullahti esiin hyvin myöhään ja silloinkin aika pienenä pömppönä. Normaalipainoisena ja keskimääräistä pidempänä tämä on ihan loogista, lisänä vielä taaksepäin kallistunut kohtu, joka vaikuttaa vauvamasun näkymiseen varsinkin raskauden alussa. Itseäni tämä asia ei ole vaivannut, mutta muut ihmiset ovat kyllä jaksaneet ihmetellä, päivitellä ja arvostella vatsaani erittäin auliisti. 

Mielestäni käsittämätöntä, että ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida negatiiviseen sävyyn tuollaista asiaa, joka on niin yksilöllinen ja jopa herkkä paikka monelle. En koe, että tarvitsisin lisästressiä itselleni kysymyksillä, kuten "kasvaakohan se vauva edes tuolla?", kun muutenkin jo paljon jännitettäviä asioita. 

No, ilmeisesti raskaana olevat ovat aika vapaata riistaa, aina jonkun mielestä teet jotain väärin tai olet väärän kokoinen. 

Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin ainakin sen, että vaikka odotankin ensimmäistä lastani, niin luotan omiin mielipiteisiini ja tuntemuksiini. Raskauksia on niin paljon erilaisia, kun on naisiakin, joten vaikka neuvoja ja vinkkejä sateleekin ovista ja ikkunoista ei kaikkia tarvitse noudattaa. Maalaisjärkeä, omaa kehoa, sekä tietysti joitakin yleisiä suosituksia kuunnellen pötkii aika pitkälle. 

Mielelläni kyselen ja kuuntelen muiden äitien kokemuksia, sekä neuvolan ohjeita, mutta suodatan niistä ne itselleni sopivat. Kun opettelee nyt jo pitämään oman päänsä, niin pääsee varmasti helpommalla sitten, kun vauva syntyy ja hoitoon sekä kasvatukseen liittyvät asiat tulevat ajankohtaisiksi. 

Nyt osaan jo nauttia helposta raskaudesta ja toistaiseksi pienehköstä mahastani, ihanaahan tämä on, kun voi tehdä töitä, urheilla ja elellä vielä normaalisti. Vaivoja ehtii varmasti vielä loppua kohti ilmaantumaan, mutta niitä on turha stressata etukäteen. Pikkutyypin kanssa me otetaan nyt kaikki irti vielä tästä suvantovaiheesta! :)

Aurinkoista keskiviikkoa!

Baby on board

Vappupäivän aamu. Uni ei enää tule, vaikka aamu vasta sarastaa ja edellisillan juhlinta tuntuu kropassa. Väsymys ja kohmelo ovat toissijaisia kun vatsanpohjassa tuntuu jännä kutkutus ja ajatuksissa varovainen ajatus; "mitä jos?"
Monta päivää olen pantannut raskaustestin tekemistä ja päättänyt, että vasta vappupäivänä olen sen verran myöhässä, että saan sen tehdä.

Hiippailen hiljaa vessaan kertakäyttöinen pahvimuki kourassa. Mieheni nukkuu vielä sikeästi, enkä halua häntä herättää, sillä pelkään ettei mitään kerrottavaa olisi.
Luen testin ohjeet tarkkaan, vaikka tiedän varsin hyvin kuinka se tehdään. En halua, että teen mitään väärin, sillä tulkinnanvaraa ei saa olla.
Teen testin ja jään odottamaan. En uskalla katsoa tikkua ennen kuin minuutti on kulunut. Pikainen vilkaisu, yksi viiva, negatiivinen tulos jälleen. Karvas pettymys tuntuu lävistävän koko vartalon.
Samalla hetkellä aivan hiljalleen toinen viiva alkaa piirtyä tikkuun. Tuijotan vain hölmönä, kuin peläten sen katovan.

Kaksi punaista viivaa tikussa. Sydän alkaa hakata ja suusta pääsee hysteerinen kikatus samalla kun kyyneleet kihoavat silmiini. "Ei helvettiperkelevittu" taisi olla ensimmäiset sanat jotka ääneen sanoin istuessani yksin vessanpytyn kannella pissatikku kädessäni. Tunneskaala on niin laaja, että en tiedä pyörrynkö pian.

Herätän mieheni itkuisena, äänessä jotain onnen ja paniikin välimaastosta. Kerron, että meille tulee vauva. Unenpöpperöinen mies ei saa lauseita muodostettua, mutta kostein silmin ja niin onnellisin ilmein hän kaappaa minut kainaloonsa. Siinä me olemme kuin aina ennenkin, vaikka mikään ei ole ennallaan. Kumpikaan ei saa enää unta, ajatukset pyörivät päässä. Huoli ja pelko tulevat myöhemmin, mutta sen aamun haluamme vaan nauttia ajatuksesta, että meistä tulee ihan oikea perhe.

Liian kuuman peiton alla, pää pyörällä ja eilisen meikit vielä sotkuisena kasvoilla tunsin sellaista onnea, jota en halua ikinä unohtaa. Päätin, että tuon aamun tulen muistamaan hamaan loppuun asti. Nuo tunteet ja ajatukset, ensihetken kun saimme tietää, että vihdoinkin olet tulossa, meidän vauvamme.

Puhtaalta pöydältä

Uusi elämä, uusi blogi.

Minun piti aloittaa uuden blogin kirjoittaminen jo varmaan vuosi sitten. Vanha blogi ahdisti, tuntui vieraalta ja "tauon" venyttyä viikoista kuukausiin tuntui vaan helpommalta poistaa koko roska ja aloittaa alusta. Suunnittelin uutta pohjaa ja pyörittelin ajatuksia mihin aihepiiriin haluaisin kirjoitukseni rajata. Jonkin näköinen punainen lanka alkoi hahmottua, kunnes elämä päätti sekoittaa pakkaa oikein urakalla. 

Tulin raskaaksi. Yhtäkkiä päähän ei mahtunut mitään muuta, kuin vauva. Vauva sitä, vauva tätä. Kyllästymiseen asti. Tai eipä tässä itseä raskaushuuruissa edes kyllästytä, mutta välillä lähipiiriä käy sääliksi. Kaikki kun eivät voi elää kanssani tässä bebe-kuplassa. 

Uusi blogi jäi aloittamatta, mutta hinku kirjoittamiseen ei kadonnut. Tajusin, että uusi, kaiken mullistava elämäntilanne ei rajoita bloggaamista, vaan avaa siihen uuden maailman. Kun oman elämän prioriteetit ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, niin tämä voisi olla loistava tapa purkaa ja jäsentää kaikkea sitä myllertystä ja saada näitä fiiliksiä myös taltioitua. Sekä tuoda ansaittua helpotusta läheisten ihmisten korville, heh. 

Blogi tulee sisältämään paljon asioita raskauteen ja tulevaan äitiyteen liittyen, mutta toki myös muista intohimon kohteistani, kuten hyvinvointi, kauneus ja muoti. Kirjoitan omaksi ilokseni, mutta toivotan niin vanhat kuin uudetkin lukijat lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan tämän tulevan maman höpötyksiä!